Kun luin  tuon edellisen kirjoituksen, hymähdin itsekseni. Kerrankin minulla on ollut suht selkeä hetki elämässä ;) Noh, tuon jälkeen olen ehtinyt pyöritellä jos jonkinlaista suunnitelmaa päässäni, pääsemättä kuitenkaan puusta pitkälle. Hain kuitenkin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja kokeeksi vielä restonomiksikin, hetken ehdin jo suunnitella opiskelevani restonomiksi ja sen jälkeen opettajaksi vuoden opinnot, kun oli toiveissa päästä sitä työtä sijaisena tekemään, mutta kun se työ kariutui, en tiedä enää oliko se mikään hyvä idea, vaikka opiskelupaikan yllättäen sainkin. Sitten taas sairaanhoitajakoulutukseen olenkin vain varalla... Enkä taas ole ollenkaan varma enää, haluanko varmasti sairaanhoitajaksi.

Lähihoitajaksi kuitenkin valmistuin, viimeinen näyttökin meni hyvin ja töissäkin ehdin olla kolme viikkoa, mutta nyt ollaan taas vähän tyhjän päällä. Tai on mulla neljäksi viikkoa töitä tiedossa, aiemmalla alallani, pitikin mennä sinne lupautumaan... Joku sanoi, että sehän on hyvä että on vaihtoehtoja. No jaa, mulle ei vaihtoehdot sovi, mun elämä pysyy raiteillaan parhaiten silloin, kun on mahdollisimman kauas tiedossa työ, työvuorot ja tilipäivät tai jokin muu säännöllinen juttu ja säännöllinen tulo. Vaikka loppuelämäksi. Minä en tarvi vauhtia ja vaarallisia tilanteita elämääni, vaan tasapainoa. Sitten kuitenkin minä havittelen ammatteihin, joissa on vastuuta ja vaihtelevuutta. Milloinkohan sitä ymmärtää, mitä oikeasti haluaa elämässään tehdä ja pääsee sitä tavoittelemaan. Sitä päivää odotellessa.