Jämähdin taas koneelle lempiaiheeni pariin, etsimään kaikkea mahdollista ja mahdotonta liittyen Prison Breakiin. Ja sitä kyllä löytyykin. Suomeksikin spoilereita ym. on jo tarjolla ihan kiitettävästi, mutta enkuksi niitä vasta onkin ja varmasti monilla muillakin kielillä. Joten aika lohduttavaa todeta, että ehkä en ole ainoa "fanittaja" :) Pitäis vaan saada tuo miehenikin se ymmärtämään..

Nyt kun olen ollut tuon käden takia lievästi "liikuntavammainen", eli kaikki asiat ei onnistu ihan yhtä hyvin kuin terveellä kädellä ja sen päälle on vielä flunssakin, on tullut katseltua tuota joululahjaa. Ja joka kerta kun mieheni sen huomaa tulee kommenttia; "taasko sinä katot sitä pakoa", "eii, taas..." tai "onkohan tuo nyt ihan tervettä?" ja jos ei muuta, ni ainakin hyvin merkitsevä katse... Mustasukkainen..? Todennäköisesti. Toki se pistää itseänikin hieman miettimään että onkohan tää nyt oikeesti ihan tervettä, mut jokaisella meillä on kai ne omat intressit. Toiset tekee käsitöitä illat pitkät, toiset lenkkeilee, hiihtää tms. ja toiset ehkä lukee.

Tai sitten tää juttu vaan täyttää jotain aukkoa elämässäni. Ehkä mulle on helpotus kun voin uppoutua johonkin ei todelliseen, ettei tarvis ajatella tätä todellista maailmaa. Jo pienenä mulla oli tapana uppoutua johonkin mielikuvitusmaailmaan. Lapsenahan se on toki ihan normaalia. Rakensin leikkimökkiini hevostallin keppihevosineen, koska minulla ei ollut mahdollisuutta olla oikeiden hevosten lähellä. Nillä oli oikeita heiniäkin ruuaksi ja koitin varsinkin kesäisin hoitaa niitä kuin oikeita. Muun vapaa-aikani imin itseeni kaikkea mahdollista tietoa hevosista. Sitten yläasteella kiinnostus hevosiin pikkuhiljaa hiipui, menetin kai toivoni, enkä vieläkään ole opetellut kunnolla ratsastamaan. Mutta sitä tiivistä innostusta kesti vuosia. Serkkuni kanssa meillä oli myös yksi mielikuvitusleikki koirista. Elimme sitä leikkiä koko sen ajan kun hän oli kesäisin meillä (n.3-4vkoa) ja kirjoittelimme ja soittelimme aina sen leikin tiimoilta. Nykyisin olen miettinyt että mihin se mielikuvitukseni, mikä minulla silloin oli, on kadonnut..? Yhtenä vuonna innostuin sitten Yölinnusta ja seurasin tiiviisti varmaan n.puoli vuotta heidän nettisivujaan ym. kävin parilla keikallakin, ostelin levyjä ja kirjoittelin sanoja. Innostus sitten hiipui, mutta heidän musiikkia kuuntelen edelleen jonkin verran. Tuolloinkin sain jo mieheltäni kuittailuja, vaikka hänkin piti Yölinnun musiikista... Viime kevät meni sitten koirakirjojen parissa, josta siitäkin sain kuulla; "ainako sinä luet..?". Eli siis, minulla vain on tarve uppoutua johonkin joka vie minut pois todellisuudesta, ajatukseni muualle huolistani. Nyt kohteekseni vain sattui päätymään Prison Break.