Siltä alkaa vaikuttaa, joulusiivous on loppusuoralla, lanttu- ja porkkanalaatikko odottaa pakkasessa, lahjat pakattu ja viimeiset jäälyhdyt jäätymässä. Huomenna kampaajalle ja sitten vielä neljä päivää koulua kunnes alkaa noin parin viikon loma. Ensimmäinen "jouluvieras" (veljeni) tulee viikonloppuna, seuraavat ensi tiistaina ja loput aaton aattona. Sitten ollaankin kohta uudessa vuodessa, mutta eipä mietitä sitä vielä:)

Jäälyhdyt näyttävät kauniilta näin pakkasella, kynttilätkään eivät sammu kun on tyyntä. Toivottavasti jouluaattonakin on yhtä tyyni sää... Alemman kuvan lyhty on vähän säröinen ylälaidasta, se olisi saanut jäätyä hiukan pidempään. Yhden ämpärinkin sain jo rikki, niin käy yleensä joka vuosi...

Ei kyllä vielä kestä alkaa joka ilta kynttilöitä polttamaan, kalliiksi tulee. Mutta laitoin nyt papan muistolle lyhdyt loistamaan, hänen kuolemastaan on kulunut tänään yhdeksän vuotta. Muistot siitä nousi eilen pintaan, kun kuulin, että toinen mummoistani oli joutunut sairaalaan toissapäivänä. Ilmeisesti se ei kuitenkaan kovinkaan vakavaa ole, tarkkailuun olivat kuitenkin ottaneet, kun hän asuu yksin. Hänen miehensä, ukkini, kuoli jo silloin kun olin pieni, kovinkaan paljon muistoja hänestä minulla ei ole kun asuivat eri paikkakunnalla. Mutta pappa oli minulle hyvin tärkeä, vietin hänen kanssaan niin paljon aikaa lapsena. Hän kuoli yllättäen, nukkuin pois. Illalla hän oli vielä täysin terve, ennen puolta yötä poissa. Siitä joulusta minulla ei kovin paljon ole muistikuvia, vasta joulun jälkeisistä hautajaisista. Silti joulu on pysynyt minulle tärkeänä, pappa oli jouluihminen, äitini on ja niin olen minäkin. Sinänsä olen iloinen, että hänen kuolemansa oli nopea ja ilmeisesti myös kivuton, vaikka järkytys oli suuri, kun niin hyväkuntoisen oloinen ihminen oli yllättäen poissa. En olisi halunnut nähdä häntä huonossa kunnossa, toisten autettavana, ei se olisi ollut hänelle elämää. Mutta elämä on jatkunut ja muistot säilyvät.

Nyt taidan siirtyä TV:n ääreen, ei varmaan kovin vaikea arvata mikä ohjelma on vuorossa;) Tälle illalle pitäisi vielä miettiä, mitä nuille hiuksille haluaisin huomenna tehtävän, se on vielä mysteeri. Tai mies kyllä tuumasi, että ehtiihän sen päättää vielä aamullakin... No, miehet ehkä ehtivät:)