Ja niitähän riittää... Tosin en koko ajan oo jaksanu olla järin ahkera (multa pitäis piilottaa tietokone), joten ei ne mahdottomasti ole edeistyneetkään. Keittiötä innostuin eilen siivoilemaan, lähinnä kaappeja järjestelemään ja liottamaan astioita puhtaaksi, kun tuo meidän astianpesukone ei toimi ihan 100%:sesti niin tahtoo astiat jäädä jotenki karheaksi. Tein koneeseen samalla sitruunahappopesun, lieneekö mitään auttanut. Ja sulatinhan minä tosiaan samalla toisen arkkupakastimenkin, sitä ei oltukaan vissiin sulatettu muutamaan vuoteen... Ens viikolla ois tarkotus vahata toi keittiön lattia jos saan äipän kaveriksi, sillä on siitä hommasta enemmän kokemusta...

Kelit muuttui pitkästä aikaa melko kurjaksi. Eilen jä tänään on nakellut lumia ja yöllä on ollut pakkasta. Taidan saada heittää hyvästit kasvattamilleni kukkasille. Onhan niissä hallaharsot ollu päällä, mutta lieneekö auttanut. Onneksi ens viikolle lupaili jo parempaa keliä. Tuntuu jotenkin normaalia kurjemmalle tämä kylmyys kun viikkio sitten oli oikeen helle, sain selkänikin hiukan poltettua. Alkujaan oli suunnitelmissa, että miehen sisko olis tullu perheineen kylään, mutta ihan hyvä että se siirtyi. Olis ollu aika kurjaa olla kalalla tällä kelillä. Toivottavasti juhannuksen aikaan on paremmat kelit.

Viime viikonloppuna innostuttiin miehen kanssa pitkästä aikaa lähtemään viihteelle kun oli koulujen päättäjäiset. Porukkaa olikin ihan kiitettävästi liikenteessä ja baariin joutui jopa oikeen jonottamaan. Mutta aika tylsä ilta silti. Tunsin itseni jo jotenkin vanhaksi ja hirmu tylsäksi (jota kylläkin olen aina ollut) kun katselin niitä pikku prinsessoja valkolakit päässä... Kun osais itsekin vielä iloita elämästä niin...

Nyt on tosin mennyt ihan kohtuudella nuiden ajatusten kanssa kun on koittanut olla ajattelematta. Tulevaisuudesta ei vieläkään ole mitään hajua, mutta ollaan nyt sitten vaikka työttömänä, liiton päivärahoilla pystyy olemaan kuitenkin likelle kaksi vuotta. Tosin hävettävältähän se tuntuu olla työttömänä omasta tahdostaan, se kuulostaa jotenkin niin väärältä, mutta ei minulla valitettavasti ole vielä minkäänlaista työmotivaatiota. Osa-aikatyöhön voisin jopa mennäkin, mutta eipä se oikein maksa vaivaa, tulot saattais jopa pienentyä... Ja suurin huolihan tässä työttömänä ollessa onkin lähinnä rahojen riittäminen kun on vähän enemmän tottunut tienaamaan... Ja jos minä olisin nyt töissä ollut, olis meillä kotihommat ihan rempallaan. Miehellä on niin paljon muuta hommaa, että ei se kotitöihin ehdi puuttua. Tulikin tässä kolme iltaa peräkkäin pärrättyä ruhonleikkurilla... Tokihan välillä iltaisin kun on oikein väsyttänyt itsensä töillä ja jos joku pienikin asia sattuu vastustamaan, tulee tosi huono olo. Ja sitten sitä tulee samalla mietittyä kaikki elämän muutkin vääryydet ja epäkohdat... Kun sitä osais purkaa asiat ulos silloin, kun ne tulee mieleen eikä vasta siten iltaisin, kun kaikki on pakkautunut yhdeksi mustaksi möykyksi joka avautuu vasta kyynelillä...

Mutta kai se on elettävä päivä kerrallaan ja koitettava jaksaa. Elämä on...