Paluu "arkeen" edessä, tätä on jo odotettukin :) Eli huomenna takaisin koulunpenkille istumaan. Ehdin jo välillä ajatella, että koulua kestäisi enää vain kuukausi, mutta ratkesi se työhommakin sitten sillai, että minua ei valittu. Oishan se toki vähän liian hyvin ollutkin jos oisin vakituisen työn saanut... Haastatteluun asti kuitenkin pääsin, ei siis huonosti, kuitenkin hakijoita oli lähes 30 ja neljä vain haastateltiin. Mutta elämä jatkuu, on nyt ainakin vuodeksi eteenpäin vielä tätä koulua kun hohu:n näyttökin meni läpi. H2 lähti näyttötoimikunnalle vahvistettavaksi, tavoitteeseen siis kuitenkin pääsin. Vähän jäi vaan paskanmaku suuhun siitä arviointikeskustelusta, meillä ei sen näytönvastaanottajan kanssa kemiat oikeen kohdannut (ja epäilen etten ole ihan ainoa) ja koko näyttöviikko tuntu vähän kiusalliselta, mutta otti kyllä päähän kun hän alkoi sitten keskustelussa laukoa opettajalle sellaisia asioita, jotka hän oli itse päätellyt, mutta eivät kyllä pitäneet paikkaansa. Kiva tilanne joutua näyttökeskustelussa sitten selittämään, että ei se nyt minun mielestä ihan niin ollut... No, se nyt on ohi, mutta kyllä meinas vähän itsetunto kokea kolauksen, varsinkin kun keskusteluun mennessä oli mieliala jo vähän mikä oli kun just olin saanu tiedon etten saanu sitä työpaikkaa... Ja kun se ei viimeaikoina ole muutenkaan mikään liian hyvä ollut.

Kävin tässä pari viikkoa sitten siellä psykiatrisen sairaanhoitajankin luona keskustelemassa, siis minne terveystarkastuksessa minut "määrättiin" käymään. Hän päätteli aika pian, että kaiken ongelmieni taustalla on se yksi asia, joka vaikuttaa parisuhteeseen, itsetuntoon ja oikeastaan vähän kaikkeen. Niimpä minun pitäis ottaa taas itteäni niskasta kiinni ja hoitaa asia eteenpäin, jos minä en onnistu niin hän sitten sen tekee. Lisäksi sain seuraavan ajan elokuulle. Toisaalta hyvä, että jatkan koulua, sillä sieltä on vähän helpompi olla pois tai järkätä aikoja itseopiskelupäiville jos joutuu vaikka taas Oulussa kulkemaan. Jospa ehtisin saada päätäni kuntoon tämän tulevan vuoden aikana...

Juhannuskin meni miehen siskon perheen kanssa. Täytyy myöntää, että olin ehkä hieman turhan väsynyt kevään ja alkukesän kiireen takia, enkä siis kovin kummoista seuraa, mutta ihan kivaa oli :) Juhannusaattona sää suosi ja ulkona pystyi grillailemaan myöhälle, ainut vaan, että kutsumattomia vieraita oli hieman liikaa, ötököitä siis... Viikonloppuna tuleekin sitten veli kesäloman viettoon, viikko sen jälkeen lisää sukulaisia ja itse pääsen kolmen viikon päästä kesäloman viettoon pariksi viikoksi, että jospa tämä tästä. Ja vieläkin ollaan hengissä :)