Millonkohan sitä keksisi, että mitä haluais olla "isona"...? Tällä hetkellä tiedän vaan, että olen kyllästynyt tämän hetkiseen työhöni, minulla ei vaan enää ole motivaatiota... Työpäivät kuluu kyllä suhteellisen nopeaa (kun koko ajan on kiire) ja toisaalta ihan kiva kun on suht itsenäinen työ, mutta toisaalta... Ehkä se ei ole kovin hyväksi ihmiselle joka muutenkin uppoutuu niin helposti omiin oloihinsa. Mutta mitäs minä nyt sitten teen..? Jaa'a... Toisaalta haluaisin opiskella vielä, mutta en oikeastaan tiedä mitä. Ja kun tällasella pikku kylällä on vähän mietittävä sitäkin, että mikä kannattais olla isona, mitä työtä on mahdollisesti tarjolla. Ja jos lähden opiskeleen, pitää talon ostoa lykätä ja se ei taas hirveästi oo mieheni mieleen... Toki kyllähän minäkin tätä jo mielellään alkaisin omaksi maksaan ja varsinkin remontoimaan mieleisekseni, vaikka se minua toisaalta kauheasti pelottaakin... Saadaanko maksettua ja miten osataan arvioida paljonko remonttiin menee rahaa, ym... Kun ei oo oikeen tollasista asioista hirveästi perillä...

Tänään oli tarkoitus keskustella hiukan miehen kans tulevaisuudesta... Nyt aamulla jo vähän alotettiin, mut eipä kauheen pitkälle päästy, illalla kokeilla uusiksi. Miten voi tuntua, että on toisesta niin kaukana, vaikka onkin suurimman osan ajasta yhdessä..? Tai no lähinnä yöt... Riippuen minun työvuoroistani ja mieheni "harrastuksista". Kumpikin tahdotaan uppoutua omiin hommiimme (varsinkin minä) ja keskustelut liittyy lähinnä työpäivän tapahtumiin. Joskus tuntuu niin kuin katselis omaa elämäänsä sivusta, huomaa epäkohdat, mutta ei pysty tekemään mitään...

No, jospa nämä asiat jonakin päivänä selviää johonkin suuntaan. Tarttis vaan ilmeisesti itsellä tehdä jotain, tuskin ne itsestään kummenee.