Pari viikkoa suunniteltua aiemmin, mutta taas tuli sellasia juttuja eteen, että hermot loppu aiemmin... Eli eilen kiikutin töihin irtisanomisilmoitukseni. Vähän kyllä mietityttää, että mitä tuli tehtyä.... Ei oo mun tapaistani tehdä tällaisia "järjen vastaisia" päätöksiä. Mutta nyt sitten mietitään, että millä pärjään seuraavat neljä kuukautta, ennen kuin alan saamaan liitolta rahaa. Jospa sais karenssin ajaksi edes jotain osa-aikaista työtä, kaikki olis eteenpäin.

Onneksi kuitenkin mies ja tuttavat tukee minua tän päätöksen suhteen, kai niille on tullut parin vuoden aikana selväksi, etten voi oikein hyvin tuolla paikassa... Oli virhe edes mennä sinne, tiesin sen jo alusta asti. Luonne ei vaan antanut periksi aiemmin luovuttaa, vai liekö se ollut luonteen puute paremminkin. Mutta nyt se on ohi, vielä kaks viikkoa kun jaksan, tulee loppuelämäni ensimmäinen päivä;)