Pomo kertoi taas oikeen ilouutisen; sul on kesäloma sitten toukokuussa. Olin toivonut sitä heinäkuun puolestavälistä elokuun puoleenväliin. Kysyin sitten, että miksikäs meillä oli toivelista kesälomista? No kun se lain mukaan pitää olla. Hohhoi... Kuulemma täytyy pitää sillon loma, kun ei oo asiakkaita. On tosi kesäloma, täällä sataa toukokuussa vielä lunta... Ja sitten kuulosti, että huhtikuussa mul on viikonloppusin liikaa menoja, pitäis kuulemma olla töissä. Vaikka sovittiin ennen sesongin alkua, että mul on sesongin ajan viikonloput vapaat ja muistaakseni pomo vielä mainitsi, että sinne huhtikuun puolenvälin kieppeille. Minkäs sille voi, että oon jo kuukausi sitten varannut itselleni paikan erääseen koulutukseen ja maksanut jo osallistumismaksunkin. Työvuorotkin näyttää seuraavat 6viikkoa eteenpäin sijoittuvan vain iltaan ja eilen oli vielä sellanen "leppoisa" 11 tunnin työpäiväkin... Kyllä tässä pitäis pikkuhiljaa kehittää joku sotasuunnitelma, millä tuolta paikasta pääsis järkevästi pois...

Mutta entä jos seuraavakin työpaikka on samanlainen? Tai vielä huonompi? Oon menettäny jotenki jo uskon, että koskaan pääsisin työhön josta pitäisin ja työvuorotkin olis kohtuulliset... Kun vielä keksisin, että mitä työtä yleensä edes haluaisin tehdä. Oon pian kaks vuotta odottanut, että kyllä asiat kääntyy vielä paremmin, jostain ilmestyy työ juuri minulle, mut nyt alkaa toivo olla jo menetetty. Ennemmin kohta oisin työttömänä kun vaan selviäis sen kolmen kuukauden karenssin yli. Kuulostaa ehkä siltä, että olen laiska ja saamaton ihminen. Laiska en mielestäni ole, saamaton ajoittain, mutta kun teet kaks vuotta hampaat irvessä töitä paikassa, jossa on jo ensimmäisestä päivästä lähtien tuntunut siltä, että tää ei oo mun paikkani, alkaa työttömänä olokin tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Sillä pienellä paikkakunnalla ei välttämättä ole hyväksi olla työssä jos etsii uutta työpaikkaa, mitäs silloin työpaikalla tekee, jos on jo töissä?

Täytyy kai vaan alkaa yrittämään kovemmin tai hyväksymään kohtalonsa.