Nyt tuli taas uutta pähkäiltävää kun just luulin päässeeni itseni kanssa sopuun  kun ensimmäiset hoitoalan työharjoittelut ja näytöt on kohta takana... Olis vakituinen ravitsemustyöntekijän paikka auki yhdellä koululla, työ olis pääasiassa päivätyötä ja viikonloput vapaat, koulutus riittäis ja mahdollisesti myöhemmin työhön kuuluis myös esimiestehtäviä. Siis työ, jollaiseen aiemmin ajattelin haluavani, mutta kun en tiedä enää onko se minun paikkani. Työ on fyysisesti raskasta ja uuteen työhön lähtiessä tahtoo tulla aikamoiset paineet, ainakin minulle, siksi jännitänkin jaksamistani, kun aiempi uupumukseni työhön on vielä käsittelemättä. Suoraan sanottuna pelottaa taas uusien asioiden opettelu ja se kuinka pärjäisin, viimeisin työpaikka kun on vielä liian hyvin muistissa... Eihän siitä toki mitään takeita edes olisi että pääsisin, mutta toisaalta vois olla mahdollisuuksiakin. Kyllä minä varmastikin hakemuksen laitan, mutta pää on kyllä taas vähän sekaisin, olin jotenkin nyt sopeutunut ajatukseen, että opiskelen vielä vuoden tämän koulun loppuun ja sitten taas mietin eteenpäin, mutta nyt jäis koulu kesken. Tosin sitten kun valmistuisin saattaisi taas töihin pääseminen olla aika työn takana, näyttää vähän siltä, että vaikka hoitotyön tekijöitä koko ajan lisää tarvitaankin, tahtoo vakituisten paikkojen saaminen olla aika vaikeaa, ensin joutuu olemaan sijaisena ja muuten vaan riepoteltavana paikasta toiseen.

Raha kyllä tulisi työn myötä tarpeeseen, vaikka ei tämän koulutuksen aikaan sinänsä ihan onneton kuukausitulo ole, niin kyllä nykyjään tuntuu, ettei se mihinkään riitä. Ensimmäisen kahden viikon jälkeen saa jo miettiä, että mitä kestää enää ostaa että pärjää kuukauden loppuun. Kait ne on vaan liian kalliit harrastukset. Eilen kävin ostoksilla ja suunnittelin taloon jotain pientä uudistusta, mutta kahden huoneen sijaan uudistus taitaa jäädä yhteen, jos en sitten lotossa voita tänä iltana... Maaliin uppoaa varmaan jo useampi kymppi eilen ostettujen tyynynpäällisten ja verhojen lisäksi, mutta pakko saada uusi väri huoneen seinille, on alkanut jo inhottaa se yli 10v vanha kulunut väri, kolme vuotta sitä on jo katseltukin. Päiväpeitteet ja mattokin pitäis uusia. Aika on kyllä kulunut äkkiä, kolme vuotta on jo tässä asuttu, eikä vieläkään olla saatu taloa nimiimme, lainaa olis jo melkoisesti tässä ajassa lyhennetty. En tiedä olisko tänä syksynä sitten niin hyvä tuuri, että molemmilla olis vakipaikat töissä ja saatais laina. Tosin eipä se pelkästään siitä lainasta ole kiinni, vaan siitä onko edes mahdollisuutta ostaa tietystä henkilöstä riippuen... Mutta ei nyt mennä asioiden edelle vaan täytyy koittaa elää päivä kerrallaan... Nyt lähden sen maalin katseluun...