Viime yönä ei olis malttanut alkaa nukkumaan, vaikka väsyttikin ihan julmetusti. Oli aivan mahtava kuutamo! Kävin koiran kans yhdentoista jälkeen vielä pihalla ja ihailin sitä valoa ja hiljaisuutta. Jännä kun yhtä aikaa on pimeää, mutta toisaalta niin valoisaa. Kaupungissa asuessani kaipasin kuuta, eihän siellä koskaan ollut niin pimeää, että kuutamoa olisi edes huomannut. Mutta täällä sen huomaa, varsinkin kuulaina pakkasöinä kun lumi on maassa, puut ovat kuurassa ja kaikkiallla valkoista. Minäkin kärsin jonkin asteisesta pimeän pelosta, varsinkin syksyisin sadekelillä kun ulkona ei näe nenäänsä pidemmälle, mutta kuutamolla ei pelota, vaikka toisaalta ne kuun luomat varjot hieman aavemaisia ovatkin. Istuin sitten siis ikkunan edessä sinne puolille öin ja katselin ulos...
Laskeskelin tuossa, että olen venytellyt tasan kaks kertaa vuodenvaihteen jälkeen... Ehkä mun ei kannattais tehdä uuden vuoden lupauksia...
Nuorempi koira kävi tänä aamuna moikkaamassa tuota poroa tuolla aidassa (joka siis ei oo meidän vaan oottaa hakijaa). Juoksenteli vähän aidan ympärillä ja sitten seiso porttia vasten ja katteli. En nähnyt pihalta mitä poro teki, mut ilmeisesti oli rauhassa kun poika ei haukkunut, muutama pieni tuhahdus vaan. Sain sen kutsuttua luokseni kun kävelin puolimatkaan vastaan. Aika jännä vaan että häkistä se haukkuu päivät pitkät poron jokaista liikettä, mut nyt ei. Toivottavasti häkissä väksytyskin vähenis. Pitäs mun käydä oikeestaan harjottelemassa tänään narun kans aidan luona sitä luoksetuloa, kun sitten ei taas pariin päivään voi kun tulee vasoja huomenna aitaan... Ne kun saattaa yrittää aidan läpi...
Näin valosaa oli viime yönä
Laskeskelin tuossa, että olen venytellyt tasan kaks kertaa vuodenvaihteen jälkeen... Ehkä mun ei kannattais tehdä uuden vuoden lupauksia...
Nuorempi koira kävi tänä aamuna moikkaamassa tuota poroa tuolla aidassa (joka siis ei oo meidän vaan oottaa hakijaa). Juoksenteli vähän aidan ympärillä ja sitten seiso porttia vasten ja katteli. En nähnyt pihalta mitä poro teki, mut ilmeisesti oli rauhassa kun poika ei haukkunut, muutama pieni tuhahdus vaan. Sain sen kutsuttua luokseni kun kävelin puolimatkaan vastaan. Aika jännä vaan että häkistä se haukkuu päivät pitkät poron jokaista liikettä, mut nyt ei. Toivottavasti häkissä väksytyskin vähenis. Pitäs mun käydä oikeestaan harjottelemassa tänään narun kans aidan luona sitä luoksetuloa, kun sitten ei taas pariin päivään voi kun tulee vasoja huomenna aitaan... Ne kun saattaa yrittää aidan läpi...
Näin valosaa oli viime yönä
