Joskus sitä miettii että kuinkahan paljon nuo karvaiset ystävämme (eli koirat) puheestamme ymmärtävät. Vai onko se kenties vaan ihmisten elekieli mitä ne lukevat, sillä joskus on tullut huomattua että koiraa on vaikea huijata jos ei ole asennoitunut riittävän hyvin...

Mutta kuitenkin, tässä pari iltaa sitten olin alkamassa nukkumaan ja käytin koiraa pihalla, jonka jälkeen rullasin olohuoneen ja eteisen maton tavalliseen tapaan. Käännyn mennäkseni vessaan hammaspesulle kun huomasin, että koiruus käveli eteiseen perässäni, köysilelu suussa ja katsoi minua: "leikitäänkö vielä...?" olisi voinut kuvitella sen kysyvän. Hymähdin huvittuneena ja tuumasin: "ei lapsi enää tälle illalle, viehän se lelu koppaan ja ala nukkumaan." Ja kas, poika pyörähti, käveli lelun kanssa rauhassa kopallensa ja asettui nukkumaan. En tiedä oliko se tietty sana mistä hän näin hoksasi tehdä, vaiko äänenpainoni tai eleeni.Mutta viesti meni perille:)

Ja miksikäs rullaan matot illalla? Kyllähän 8kk:n ikäinen koira jo pidätellä osaa, mutta tapa on vain jäänyt siitä kun koiruus oli pienempi. Ja pääseehän sitä itse helpommalla jos koiralle vahinko sattuu kun tarvii siivota vain lattia eikä pestä mattoa. Niitä vahinkoja on syksyn aikana nimittäin vielä pari kertaa sattunut kun olen antanut päiväksi häkkiin raa'an luun. Jostain syystä luuaineksesta poika saa ripulin ja melko suurella todennäköisyydellä aamulla on läjät lattialla. Ja toinen pointti on se, että jos koira oksentaa, oksentaa se lähestulkoon aina matolle jos sellainen on lähettyvillä. Ja osan päivästä ulkona asustavasta koirasta ei koskaan tiedä mitä se on päättänyt syödä...