Huomenna se sitten alkaa se työssäoppiminen. Kyllä jännittää. Tai oikeastaan olen aika kauhuissani, vaikka en tiedä onko siihen mitään syytä. Tää tuleva harjoittelu on vaan sellanen, jota oon oottanu jännityksellä jo kuukausia. Vaikka toisaalta, ihmisten kanssa siellä ollaan, mikä vois mennä vikaan...? Vaikka mikä itseasiassa, jotenkin jostain laitteesta tai ruuan valmistuksesta vastuussa oleminen ei tunnu lainkaan niin merkitykselliseltä kuin toisesta ihmisestä vastuussa oleminen. Ja pelottaa, etten ole siihen valmis. Mutta toisaalta, viikonloppuna ehdin nähdä kummipoikaa ja hänen pikkuruista siskoaan, eikä silloin jännittänyt vaan pystyin olemaan suht luonnollisesti. Toivottavasti kaikki lapset harjottelupaikassa ei ole ihan yhtä puheliaita kuin kummipoika ;) No, viikon päästä olen taas vähän viisaampi ja toisaalta jossain pienessä mielessäni uskon, että kaikki menee ihan hyvin. Ja kiitos ystävän joka jaksoi taas kuunnella huoliani useampaankin otteeseen viime viikolla, syksystä eteenpäin ehditäänkin sitten toivottavasti näkemään ja juttelemaan vähän tiheämpään :) Nyt ensimmäisenä välietappina on helatorstai, sillä viikolla olen vapaalla jos kaikki hyvin menee ja toisena etappina sitten juhannus, silloin pitäis olla kaksi ensimmäistä harjoittelua ja näyttöä käytynä.

Tänään lähti talvilomavieraista osa kotia kohti, veli jäi vielä kylään huomiseen asti. Toisaalta hyvä kun oli porukkaa talo täynnä viikon ajan niin en ehtinyt niin miettiä ja jännittää niin pahasti, mutta toisaalta ei sitten osannut niin nauttia läheisten seurasta kun mietti vaan, että kuinka nopeasti päivät kuluu. Mutta kun harjoittelut on tehty, ei siitä ole enää pitkä aika kun heillä on kesäloma ja ehditään viettää aikaa taas enemmän. Ja itseasiassa näen heidät jälleen parin viikon kuluttua kun lähdetään äidin kanssa viikonloppureissuun. Jos minä siihen asti selviän harjoittelussa niin eiköhän sitten olla jo voiton puolella ;) No joo, jospa tämä nyt tästä asiasta riittäis :) Saunaan ja aikasin nukkumaan, unirytmi on menny kyllä ihan päälleen...